Resilienssi työyhteisössä – taito taipua, mutta ei katketa

Kuvittele tavallinen tiistaiaamu.

Kahvi on lopussa, yövuoron jälkeinen aamu lähestyy ja Virve piippaa tauotta.

Joku huokaa. Toinen naurahtaa väsyneesti.

Hetken kaikki tuntuu liian raskaalta.

Silti – te jatkatte.

Pysähdytte, hengitätte syvään ja katsotte toistenne suuntaan: Miten tästä selvitään?

Keksitte ratkaisun, sovitte uudesta tavasta toimia, ja työn imu palaa vähitellen.

Se hetki, kun työyhteisö ei hajoa paineen alla vaan löytää keinon jatkaa – se on resilienssiä.

Ja kaiken tämän arkisen venymisen asettaa nyt koetukselle tiukentunut taloustilanne, henkilöstövaje ja leikkaukset terveydenhuollon resursseista. Siinä ei ole mitään pientä tai helppoa.

Mitä resilienssi tarkoittaa?

Resilienssi on kyky palautua, uudistua ja sopeutua jatkuviin muutoksiin.
Se ei ole vain ”kovuutta” tai positiivista ajattelua, vaan joustavuutta, joka elää ihmisten välillä.

Jos yksilön resilienssi on kuin puu, joka taipuu myrskyssä mutta ei katkea,
niin työyhteisön resilienssi on metsä: yhteenkietoutuneet juuret,
joiden voima ei näy päällepäin – mutta jotka pitävät kokonaisuuden pystyssä.

Työyhteisön resilienssi ei synny sattumalta

Resilienssi näkyy arjessa pienissä, mutta merkityksellisissä valinnoissa:

• Esihenkilö, joka uskaltaa sanoa: ”En vielä tiedä, mutta selvitetään yhdessä.”

• Hetki, jolloin virheen jälkeen ei etsitä syyllistä, vaan ratkaisuja ja oppia.

• Johto, joka puhuu tulosten lisäksi palautumisesta, arvostuksesta ja ihmisyydestä.

• Työkaveri, joka kysyy kiireen keskellä: ”Miten sinä oikeasti jaksat?”

Nämä hetket rakentavat psykologista turvallisuutta – maaperää, jolle työyhteisön resilienssi kasvaa vahvaksi ja eläväksi.

Näin vahvistat resilienssiä työyhteisössä

1. Salli inhimillisyys
Resilienssi ei kasva täydellisyyden, vaan keskeneräisyyden maaperässä.
Kun työpaikalla saa olla oma itsensä – myös haavoittuva – ihmiset uskaltavat kohdata muutokset yhdessä.

2. Harjoittele palautumista
Joustavuus ei tarkoita loputonta venymistä.
Se tarkoittaa myös pysähtymistä ja rajojen tunnistamista.
Lyhyet tauot, nauru ja yhteiset rutiinit ovat resilienssin happea.

3. Rakenna luottamusta
Turvallinen ilmapiiri syntyy, kun jokainen tietää,
että virheet ovat osa oppimista ja toiset ottavat kiinni, jos horjahtaa.
Luottamus on kuin verkko: se kannattelee, kun yksilö väsyy.

4. Löytäkää yhteinen tarina
Yhteisön resilienssi vahvistuu, kun tiedetään,
miksi työtä tehdään ja keitä varten.
Kun tarkoitus on kirkas, vaikeudet muuttuvat yhteiseksi matkaksi.

Resilienssi ei ole panssari, vaan hengittävä kangas

Resilienssi ei tee meistä haavoittumattomia.
Se antaa voimaa jatkaa, vaikka haavat näkyisivät ja tuntuisi raskaalta.
Se on kykyä sanoa: ”Tämä on vaikeaa, mutta me selviämme.”

Elämä ei odota, että olisimme valmiita.
Se jatkuu joka päivä – ja me jatkamme mukana, jos uskallamme olla keskeneräisiä ja silti toistemme tukena.

Yhteenveto: Resilienssi on yhteinen taito

Se syntyy kuuntelemisesta, yhdessä palautumisesta ja tunteiden jakamisesta.
Kriisin hetkellä joku sanoo: ”Keikka kerrallaan, potilas kerrallaan.”
Ja muut nyökkäävät – eivät siksi, että kaikki olisi hyvin,
vaan koska he tietävät, että yhdessä he osaavat taipua ja nousta taas.

– Petri Aspegren, FinnHELP